Täällä ruudun toisella puolella tervehtii pieni corginalku, jolla on molemmat korvat pystyssä! Viime yönä taisi tuo toinenkin korva uskaltautua pystyyn ja komealta näyttää. Kovin tuntuu Watson olevan itsekin ylpeä...
Meillä oli jälleen kavereita kylässä ja täytyy kyllä sanoa, että saa olla iloinen ja ylpeä tuosta meidän pojasta. Yhtään ei pelkää eikä ujostele ketään, tulee heti tervehtimään ja antaa rapsutella. Alkuun toki innostus on niin kovaa että tervehtiminen suoritetaan välillä myös hampailla, mutta nopeasti tuo rauhoittuu.
Ulkonakaan ei pelkää mitään eikä ketään. Toki ihmettelee ja jähmettyy, jos jostain kuuluu kovia ääniä tai ohi menee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä kuitenkin pelkkä "Watson, tänne" riittää ja herra lähtee taas seuraamaan. Muita koiria ei olla vieläkään oikeastaan tavattu lähempää, mutta huomenna on tiedossa ainakin yhden mukavan sk collieneidin luona vierailu.
Kavereiden kanssa heiteltiin frisbeetä ja Watson oli tohinassa mukana, hihnassa tosin ja kiertelin sen kanssa ympäristöä. Hitto muuten miten on alkanut ihan eri tavalla ärsyttää roskaaminen! Sain viiden minuutin sisällä kaivaa Watsonin suusta jätskipapereita, tupakantumpin ja jonkun pureskeleman PURKAN. Sen muuten sai kaivaa melkein kurkusta saakka.... Tämä pieni imuri nimittäin vetää suuhunsa kaiken mihin törmää (paitsi oman ruokansa). Tänään annoin pojalle myös ekan siankorvan, tais olla aika herkkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti