Juhannus ja mökkinakki

Terve taas! Blogi on ollut pienellä lomalla, sillä vietimme juhannuksen kaverini mökillä Karkkilassa. Watsonkin pääsi ekaa kertaa nauttimaan mökkielämästä.

Ennen juhannusta kävimme muuten ekassa rokotuksessa. Watson oli pöydällä hieman hermostunut, ja inahti piikin saadessaan. Kaiken kaikkiaan homma sujui kuitenkin mallikkaasti! Painokin päästiin tarkistamaan, ja 12 viikon iässä herralla oli painoa 5,3 kiloa.

Sitten se juhannus. Karkkilan mökki on perinteiseen tapaan täynnä tavaraa ja lattioilta löytyi yhtä sun toista, joten Watson vietti suurimman osan juhannuksesta ulkona. Viritimme sillä pitkän köyden mökin ja terassikatoksen väliin, johon kiinnitimme pitkän jälkiliinan. Sen turvin pentu tutki maastoa, muttei kuitenkaan ajautunut liian kauaksi meistä vieraassa ympäristössä. Watson kaivoi heti ekana päivänä kuopan ja oli selvästi innoissaan.

Lepopaikan viritimme mökin kuistille. Watson ei oikein malta nukkua nurmikolla, joten se veti monet päikkärit kuistilla sillä välin, kun laitoimme ruokaa sisällä tai puuhasimme jotain sellaista, jonka aikana emme ehtineet kulkea koiran perässä koko ajan. Ulkoilma tuntui sekä piristävän että väsyttävän pentua, sillä se puuhasi innoissaan ja nukahti sitten aina tunniksi pariksikin.

Sisällä Watson taas löysi takansytytyskoreista kaikki mahdolliset pahvit ja repi ne silpuksi alta aikayksikön. Nukuimme  varastohuoneessa, joka oli mukavempi ympäristö sekä meille että koiralle: tarpeeksi pieni, jotta tiesimme aina, missä koira on ja pureskeleeko se jotain luvatonta.

Me ihmiset vietimme iltaisin aikaa paljussa (parasta i k i n ä), ja Watson oli silloin ulkoliinassaan. Sitä harmitti kovasti, ettei se päässyt mukaan paljupuuhiin eikä ylettänyt meihin. Tyyppi mulkoili meitä kulmiensa alta ja teki innokkaita syöksyjä aina sen ihmisen jalkoihin, joka kävi hakemassa sisältä juotavaa tai muuta. Alla demonstraatio Potson parhaasta "hurt my feelings, you have" -ilmeestä.

(Katsoimme mökillä 5 Star Wars -elokuvaa. Yoda taisi jäädä päähän.)

Bonuksena vielä juhannusaattoyön maisemia. Lähdimme koko porukalla noin puoletoista kilometrin kävelylle, ja voi Watsonin onnea! Se viipotti menemään häntä viuhtoen ja pysähtyi välillä tarkistamaan, että koko lauma oli kasassa. Varsinainen paimenkoira.