Such happy

Väsypäivä

Huh hellettä, tuumii Watson. Raukka ei jaksa pitkiä leikkejä eikä oikein keskittyä koulutukseenkaan, ruoka ei vieläkään kunnolla maistu mutta vesikupilla sentään käydään usein.

Tänään tehtiin Watsonin toka autoretki, kun lähdettiin ensin äänestämään eurovaaliehdokkaita ja siitä Mustin ja Mirrin kautta ekaan kyläpaikkaan. Autoreissu meni hienosti, alkuhyörimisen jälkeen pentu rauhoittu unille viileään jalkatilaan. Kylässä Watson tutki kaikki nurkat ja tutustui uusiin ihmisiin, leikki vähän ja nuoli nätisti sormia ja herätti ihastusta. Kotimatkalla tyyppi otti taas pienet unoset ja ihan suretti herättää toinen kun päästiin perille. 

Päikkäreitä jatkettiin tunti, ja sitten meille tuli toiset vieraat. Watson tervehti kaikkia ja leikki, vähän piti kokeilla hampailla vieraiden sormia ja varpaita. Lapsiin pentu suhtautui hyvin, haukkui innosta kun olisi kovin tahtonut leikkiä. Kai lapsi tunnistaa lapsen, lajista riippumatta!

Kaiken ohjelman jälkeen meillä on vietetty väsynyttä lepoiltaa. Nyt kuitenkin katsellaan jääkiekkoa. Watson hieman hätkähti kun hurrattiin Suomen ekan erän maalille!

Kotiutumista ja ihmettelyä

Belly up! Tässä Watson oikosenaan ekana aamuna uudessa kodissa. Eka ja toka yö menivät aika hyvin; ekana yönä heräsin noin neljä kertaa pennun itkeskelyyn, mutta sitä ei ikinä kestänyt kuin minuutin parin verran ja sitten poika kävi uudestaan unille. Ei olla viety yöllä ulos lainkaan, sillä haluaisin Watsonin oppivan pian että yöllä nukutaan. Meillä on vielä hankala lähteä yöllä ulos, asutaan kuitenkin 4. kerroksessa ilman hissiä. 

Viime ilta oli aika levoton, sillä Watson ei olis millään malttanut nukkua kun me oltiin vielä olkkarissa ja sen nukkumispaikka on meidän sängyn vieressä. Taitaa poikaa vielä jännittää, eikä uskaltanut yksin olla. Tänään mennään jo aikaisemmin mekin makoilemaan makkariin, josko tuo sitten rohkenisi unille aiemmin! 

Syöminen sujuu vieläkin aika kehnosti, mutta menee kuumuuden ja uuden kodin jännityksen piikkiin. Watson ja sisarukset eivät olleet ennen luovutustakaan juuri syöneet helteiden takia. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa vai miten se meni, eli eiköhän ala ruoka taas maistua pikkuhiljaa. Kylmä kurkku on ollut mukava pureskeltavaa. 

Leikitty ollaan pehmoilla ja vedetty narua. Ollaan treenattu myös pennun jaksamisen mukaan omaa nimeä, kontaktia ja äsken aloitettiin naksuttimeen ehdollistaminen. Eilen illalla tehtiin pienenpieni "lenkki" hihnassa. Sujui ihan hyvin, vaikka Watson pureskelikin hihnaa sen äkättyään ja raaputteli kaulapantaa pontevasti takajalallaan. Tänään tehtiin vähän pidempi kierros, joka sujui oikein mallikkaasti! Välillä toki pentu pyllähti maahan ihmettelemään ohikulkijoita, muttei tuntunut pelkäävän mitään. 

Tässäpä vielä meidän järjen jättiläinen taistelemassa vesikupin kyljestä löytyneen kaverin kanssa. On se niin pieni vielä....

Watson tässä päivää!

Tässäpä hän on! Toinen korva vähän epäröiden pystyssä ja pumpulinpehmeää turkkia vaikka muille jakaa. Kyllä tästä vielä hieno corgi tulee.

Tänään haettiin siis kotiin fluffyturkkinen welsh corgi pembroke, viralliselta nimeltään Cloudmoore In a Wonderland. Pitkällisten pohdintojen jälkeen herran kutsumanimi on nyt myös päätetty - Watson. Yritin maistella suussa muitakin meidän vaihtoehtoja, mutta ei. Tuo vain on Watson. (Tästäpä siis blogin nimikin! Ehkä meille joskus vuosien päästä tulee toinen karvakaveri, luonnollisestikin Sherlock.)

Automatka meni suht hyvin. Kotipihasta lähtiessä Watsonia itketti ja se hyöri ja pyöri sylissäni eikä oikein osannut nukkuakaan kuin minuutin mittaisia pätkiä. Pysähdyttiin Lahden kohdalla jaloittelemaan ja pentu innostui leikkimään nurmikolla. Loppumatka sujuikin huomattavasti rauhallisemmin ja tyyppi tuhisi tyytyväisenä sylissä. 

Kotona herra oli oikein reipas, tutki kaikki huoneet ja kulkee meidän perässä. Sormet ja nilkat saavat kyytiä, sillä paimennusviettiä tältä löytyy... Malttoihan se vihdoin rauhoittua unillekin, aitoon corgityyliin jalat oikosenaan!

Mun oma koira. ♥